Enonselkä pysynyt kuorevaltaisena

Enonselän koetroolauksen saalista 29. kesäkuuta 2016. Kuva: Mika Vinni.

Välillä jo lähes kadoksissa ollut Enonselän kuorekanta kasvoi poikkeuksellisen suureksi kesällä 2015 ja vuosi sitten ihmettelin tilannetta kirjoituksessani. Kuoreella on suuri merkitys Enonselän ulapan ravintoverkossa. Ylitiheä kanta voi syödä eläinplanktonin niin vähiin, että sinilevät pääsevät runsastumaan. Toisaalta kuore on tärkeä ravintokala petokaloille, etenkin kuhalle ja ahvenelle. Vuosi sitten oli vaikea ennustaa, miten kuorekannan kehitys jatkuu ja minkälaisia vaikutuksia ylitiheä kanta mahdollisesti aiheuttaa.

Enonselän kalastoseurantaa päästiin jatkamaan kesällä 2016. Kaikuluotaukset ja koetroolaukset tehtiin tuttuun tapaan kesä-heinäkuun vaihteessa ja elokuun lopulla. Aineistosta laskettiin ulapan kalamäärä ja lajijakauma. Harvoin ensimmäisten tulosten näkeminen on ollut niin jännittävää kuin viime kesänä. Mitä sitten saatiin selville?

Kuorebiomassa oli laskenut kesän 2015 huippuarvosta, mutta oli edelleen yli kaksinkertainen keskimääräiseen verrattuna, n. 90 kg hehtaarilla (kuva). Keskikesällä kuoreet olivat selvästi normaalia laihempia, mikä viittasi liian tiheään kantaan ravintoresursseihin nähden. Ylitiheä kuorekanta aiheutti sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia Enonselän ravintoverkossa. Yksi selvimmistä positiivista vaikutuksista oli se, että kuoreilla herkutelleet ulapan ahvenet olivat selvästi lihavampia kuin aikaisemmin. Negatiivisista vaikutuksista merkittävin oli se, että ylitiheä kuorekanta oli todennäköisesti osasyyllinen viime kesän sinileväkukintoihin. 

Enonselän ulappa-alueen kuorebiomassan kehitys vuosina 2009-2016 elokuun loppupuolella tehtyjen kaikuluotausten ja koetroolausten perusteella. Vuonna 2010 ei tehty seurantaa.

Näyttää ilmeiseltä, että Enonselän tilan ja petokalakantojen tulevaisuus riippuu pitkälti kuorekannan kehityksestä. Kuorekanta taantuu lämpiminä ja voimistuu viileinä kesinä. Toisaalta viime kesän poikkeuksellisen laihat kuoreet viittaavat ympäristön kantokyvyn ylittymiseen. Ehkäpä viime kesinä havaittu n. 100 kg hehtaarilla on jo kuoreen maksimimäärä Enonselällä, eikä kanta voi enää runsastua. Toisaalta jo nykyinen kuorekantakin näyttää pahentavan sinileväongelmaa. Toiseen suuntaan, alaspäin, voi tapahtua suurikin muutos ja vieläpä todella nopeasti.

Hellekesä voi romahduttaa kuorekannan kuukaudessa. Tämäkään ei kuitenkaan olisi kovin hyvä vaihtoehto, koska tällöin ulapan petokalojen ravintotilanne heikkenisi ratkaisevasti. Lisäksi pidempään jatkuva, muutaman peräkkäisen hellekesän aiheuttama kuorekato saattaisi johtaa särkikalojen runsastumiseen ulapalla. Särkikalojen kansoittama ulappa olisi Enonselän tilan kannalta vielä huonompi vaihtoehto kuin tiheä kuorekanta, kuten 1980-luvulla nähtiin. Esimerkiksi särki syö ulapalla ollessaan miltei yksinomaan levää syöviä vesikirppuja, kun kuore käyttää ulapan ravintovaroja huomattavasti monipuolisemmin. Särkikalat eivät myöskään ole petokaloille niin hyvää ravintoa kuin kuore. 

Järven tilan kannalta paras vaihtoehto olisi se, että ulappa pysyisi kuorevaltaisena mutta petokalakannat olisivat niin vahvat, että poikkeuksellisen runsaat kuorevuosiluokat katoaisivat nopeasti petokalojen suihin. Vahvat ja myös suurikokoisia yksilöitä sisältävät petokalakannat pienentäisivät lisäksi särkikalojen runsastumisen riskiä mahdollisen kuorekadon aikaan. Koska tärkein petokalakantoja säätelevä tekijä on kalastus, kaikki Enonselällä kalastavat voivat omalla panoksellaan vaikuttaa järven tilan kehitykseen. Enonselälle asetettujen kalastusrajoitusten ja suositusten noudattaminen onkin erinomaista järven hoitotyötä!

Tutustuthan myös raporttiin Vesijärven Enonselän ulapan kalayhteisö kesällä 2016.

kirjoittaja:

Tommi Malinen, tutkija, Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos/akvaattiset tieteet