Planktondramatiikkaa järviekosysteemiteatterissa

Järven planktonyhteisössä dynaaminen tasapaino tarkoittaa jatkuvaa muutostilaa, jossa tapahtuu luovaa tuhoa ja uudelleenjärjestäytymistä yhä uudelleen ja uudelleen, valtaosin saman käsikirjoituksen mukaan. Järvialtaan ekosysteemiteatterissa eri lajien esiintulo, lisääntyminen, runsastuminen ja häviäminen toistuvat vaihtelevin vivahtein vuodesta toiseen saman kaavan mukaan.

Keväällä kasviplankton runsastuu ja alkukesällä sitä laiduntavat vesikirput ja muu eläinplankton seuraavat perässä. Vesijärven Enonselällä vesikirppujen runsaushuippu ajoittuu kesäkuun loppupuolelle. Silloin levien määrä romahtaa ja vesi kirkastuu. Kesällä 2016 näin ei kuitenkaan käynyt: vesikirppuja oli hyvin vähän silloin kun niitä piti olla paljon eikä levämäärien romahdusta tullutkaan. Pinnan alla velloi rihmamaisten sinilevien kattama spagettiannos, jota varsinkin suurikokoisten vesikirppujen oli paha niellä ja nekin, jotka olivat onnistuneet rekrytoimaan itsensä planktonteatterin pyörteisiin, taisivat sotkeentua rihmastoon - elleivät päätyneet runsaana esiintyneiden kuoreiden evääksi.

Varsinkin suurikokoisten vesikirppujen elämä hankaloituu kun sopivan kokoisten leväsolujen syömisen sijaan enin osa ajasta ja energiasta tärvääntyy isojen sinilevärihmojen siivoamiseen suodatuslaitteistosta. Yritä siinä sitten samalla vielä paeta planktonsyöjäkaloja. Enonselän suurten vesikirppulajien määrä oli vuonna 2016 vain murto-osa verrattuna aiempiin vuosiin.

Planktondynamiikka operoi mukautuvaisesti syklissä, osana lukuisten muiden, järviekosysteemin sisäkkäisten syklien verkostoa. Pienet, välttämättä suuretkaan häiriöt eivät pahemmin hetkauta tätä konservatiivista teatteria, mutta kun häiriöt seuraavat toinen toistaan ja kumuloituvat tai tulee jokin todella iso häiriö, draaman kaari voi saada uusia käänteitä. Pienetkin, mitättömän kokoisen planktoneliön tasolla tapahtuvat muutokset heijastuvat isomman kokoluokan tasolla ja voivat tulla ihmissilminkin nähtäviksi, esimerkiksi leväkukintoina.

Kun pitkän ajan kuluessa kehittynyt dynaaminen tasapaino horjuu, sitä ei ole helppoa korjata. Enonselän ulapan eliöyhteisön rakenne on viime vuosina vaihdellut rajusti, mikä tekee tulevaisuuden ennustamisesta hyvin hankalaa ellei mahdotonta. Ekologisten teorioiden mukaan suuri vaihtelu toimii ennusteena systeemin tilan merkittävälle muutokselle - mikä se sitten onkaan jos on tullakseen. Aika näyttää.

Kiinnostuitko: lue kirjoittajan raportti Vesijärven eläinplanktonseuranta 1991-2016

Kirsi Kuoppamäki, Dos., FT

Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos, Lahden ympäristökampus