Hollolan Virojoki laskee Matjärvestä Vesijärven
Lahdenpohjaan, Laitialanselälle. Pudotuskorkeutta on matkalla yhteensä 13
metriä ja joen virtaama vaihtelee pääsääntöisesti välillä 50-370 l/s. Kuten
niin moni muukin suomalainen joki, oli sitten iso tai pieni, myös Virojoki on
aikanaan perattu. Sen uomaa on kavennettu ja suoristettu sekä kivet poistettu uoman
rannoille pois virtaavan veden tieltä. Tavoitteena on silloin ollut arvatenkin
tukinuiton helpottaminen, mutta tukkirekkojen ja metsäautoteiden yleistyttyä ei
jokea ole tähän tarpeeseen käytetty enää miesmuistiin.
Vesirakentaminen, kuten joen perkaaminen köyhdyttää
virtavesiluontoa, tekee siitä aiempaa yksipuolisemman ja heikkotuottoisemman.
Kivettömässä ja yksitoikkoisessa virrassa elää vain muutamia lajeja, eikä se
anna suojaa saati riittävästi ravintoa suuremmille eliöille kuten kaloille. Erityisesti
vesirakentamisen vaikutuksista kärsivät vaateliaat lajit, kuten taimen, jonka
monimutkainen elinkierto lisää sen haavoittuvuutta entisestään.
Joitakin vuosia sitten Virojoelle laadittiin
kunnostussuunnitelma, jota lähdettiin tarkistamaan Päijät-Hämeen
Kalatalouskeskuksen toimesta vuonna 2013. Virojoesta päätettiin kunnostaa
alimmat puoli kilometriä, lukuun ottamatta viimeistä noin 100 metriä. Siellä
vesi virtaa pehmeässä peltomaassa, jossa uoma muuttaa muotoaan lähes
vuosittain.
Keväällä 2014 valitulla kunnostusalueella tehtiin erilaisia uomamittauksia,
joiden perusteella lähdettiin rakentamaan yksityiskohtaisempaa kunnostussuunnitelmaa
joen virtavesiluonnon monipuolistamiseksi sekä tiettyjen kohtien suojelemiseksi
äärevöityneen sadannan ja virtaamavaihtelujen aiheuttamaa eroosiota vastaan.
Vuoden 2015 syksyllä paikalle tuotiin pitkälle toistasataa
kuutiota erikokoista kiviainesta. Isoimmat olivat yli metrinkin halkaisijaltaan
olevia pulterikiviä, pienimmät puolestaan 16-32 mm puolipyöreitä kiviä, jota
käytetään kutusorana taimenelle. Samana syksynä aloitettiin myös
kaivinkonetyöt, sekä järjestettiin 10. lokakuuta ensimmäinen talkookunnostus. Valitun
kunnostusalueen ylimmät 100 metriä kunnostettiin kiveämällä, sorastamalla sekä
leventämällä uomaa ja lisäämällä sen syvyysvaihtelua.
Talven aikana syksyllä kunnostetulle alueelle istutettiin
taimenen mätiä ns. mätirasioiden avulla, tavoitteena kotiuttaa taimen takaisin
Virojokeen. Kevättalven hankien vielä kantaessa syksyllä paikalle tuodut kivet
siirrettiin telakoneen avulla uoman varrelle. Kiviä varten oli valittu joen
penkalta muutamia paikkoja, joista ne olisi kesän korvalla helpompi siirtää
uomaan käsivoimin.
Keväällä kaivinkone oli vielä apuna tulvasuojelutoimenpiteiden
loppuunsaattamisessa, jonka jälkeen päästiin loppuosakin uomasta kunnostamaan käsityönä.
Kohteessa järjestettiin toukokuun alussa kolme eri käsikunnostustapahtumaa,
joista kaksi ensimmäistä toimivat osana Salpauksen ympäristö- ja luontoalan
opiskelijoiden opintoja. Kolmas, ns. talkookunnostuspäivä pidettiin lauantaina
12. toukokuuta.
Päijät-Hämeen Kalatalouskeskus oli saanut käsikunnostuksiin
avukseen Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistyksen
aktiivit Juha Niemen ja Sampo Vainion, sekä Lahden ympäristöpalvelujen Matti
Kotakorven, joiden asiantuntevalla opastuksella opiskelijat ja talkoolaiset
saivat aikaan mahtavaa jälkeä.
kirjoittaja: Ilkka Vesikko, Päijät-Hämeen Kalatalouskeskus